EDDIE KIRKLAND – I’ll Move You Baby: Bluesin’ In Detroit 1950–1961
(Jasmine JASMCD 3189)
Jamaikan Kingstonissa 1923 syntyneen ja sieltä New Orleansin kautta Alabamaan polven korkuisena muuttaneen Eddie Kirklandin viittoi muusikon tielle etelän yletön musiikkitarjonta. 1930- ja 1940-lukujen kisällijakson kuitenkin katkaisi komennus toiseen maailmansotaan, jonka jälkeen nuori artisti oli valmis yrittämään uudelleen Detroitista käsin. Päivät Fordin moottoritehtaalla ja yöt kapakkakeikoilla muodostuivat hänen arkirutiineikseen. 1940-luvun lopulla kaveriseuraan liittyi jo rutkasti enemmän nimeä Boogie Chillen’ -läpimurrollaan saanut John Lee Hooker ja kaksikon yhteistyö (Kirklandin osalta lähinnä kiertuemanagerin ja kakkoskitaristin roolissa) jatkui satunnaiseen tahtiin aina 1960-luvun alkupuolelle. Sama aikahaarukka määrittelee myös public domain -rajoja kiltisti kunnioittaen tämän jotakuinkin täydelliseksi tarkoitetun koosteen ”The Blues Manin” tuotannosta vuosilta 1950–1961.
Kappalekavalkadin ensiminuutit kuluvat sangen raadollisen, hitaana shufflena tamppaavan kantribluesin parissa. ”Little Eddie” Kirkland vatkaa armottomasti särisevää sähkökitaraansa ja häntä vaimeasti taustalla säestää useimmiten vain rumpali Ray Brown. Tämän vaiheen musiikkia päätyi julkiseen jakeluun neljän savikiekon edestä RPM-, Modern- ja King-merkeillä 1952–53. Virallisen levytysuran ensiaikaansaannoksina pidetyillä RPM-raidoilla It’s Time (For Lovin’ To Be Done) ja That’s All Right duetoi mukana jo tunnistettavaan tapaansa John Lee Hooker, joka vuorostaan otti omille 1950-luvun alun Detroit-äänitteilleen mukaan myös Eddien. Tätä puolta Jasmine-CD esittelee kaikkiaan kahdeksan Hookerin laulaman näytteen verran (Checker-, Modern-, Chart- ja Deluxe-merkkien julkaisuilta). Haastavaksi seurattavaksi tiedetyn Hookerin rinnalla Kirkland todistaa tilanneherkkyytensä mm. jykevällä I Got Eyes For You -boogiella (1952) sekä maanista tuplalaulua sisältävällä hituribluesilla Lookin’ For A Woman (1954). John Lee’stä poiketen, Eddie ei kuitenkaan Billboardin r&b-listoja koskaan hätyytellyt, tosin kovin hiljaisia olivat kaupallisen suosion kannalta ykköshitin I’m In The Mood (1951) ja I Love You Honey -pikkumenestyksen (1958) väliin jääneet vuodet myös Hookerin huushollissa.
Vielä tässä vaiheessa kulttuurielämältään kukoistanut Detroit tarjosi silti kanavia pärjätä muusikkona vähintään paikallisesti. Kaupungin oma pieni bluessilmäterä, Devora Brownin indieyhtiö Fortune Records soi uudelle suojatilleen soolomahdollisuuden vuonna 1959: single I Must Have Done Somebody Wrong / I Need You Baby esitteli nyt itsevarmassa shouter-hengessä julistaneen, hieman Clarence ”Gatemouth” Brownin tapaan sähköistä West Coast -aksenttia kitarastaan piiskanneen ja kaikkea muuta kuin ”pienen” Eddie Kirklandin. Vuosikymmenen loppuun saavuttaessa hänen soundinsa oli kirjaimellisesti kaupunkilaistunut.
Vuoden 1960 tietämillä syntyneet LuPine-merkin sessiot poimivat talteen entistäkin rujompaa studiojälkeä. Ainoan ilmestyneen singlen puoliskoista mustan rock’n’rollin kokoelmille usein päätyvä Train Done Gone tukeutui jäntevään junakomppiin sekä urbaaneista syntysijoistaan huolimatta vaihteeksi välittömästi sieraimiin tunkeutuvaan maalais-aromiin, eikä esityksen säestysryhmästä liene kellään varmuutta. Sen sijaan on tiedossa, että neliviitosen kääntösivun suoraviivaisemmin r&b-rokkaavalla I Tried’illa (sekä yhtäaikaisesti sen kanssa siinneillä muilla äänitteillä) möykkäsi solistin taustalla mm. Eddie Floydin ja Mack Ricen tunnetuksi tehnyt lauluyhtye The Falcons. Paljon huumaavaa musiikkia jäi siis Robert Westin luotsaamalta detroitilaisfirmalta operointiaikanaan reserviin, kuten gospel-hurmoksinen You Know I Love You sekä Chicago-kierteellä bluesia raastava Blood On Your Hands. Kaikki nämä kappaleet on toki sittemmin julkaistu siellä täällä, mutta nähtävästi Jasmine on onnistunut ensimmäistä kertaa puristamaan aivan koko olemassa olevan LuPine-arsenaalin yksien CD-kansien väliin. Tavoilleen uskollisesti erityisen ansiokkailla kansiteksteillä ja varsinkaan -tiedoilla ei sitä vastoin tämäkään kokoelma valitettavasti pääse yllättämään.
Vuonna 1962 Eddie Kirklandin suunta johti kohti New Yorkia levyttämään mm. Tru-Sound- ja Prestige-yhtiöiden piikkiin lisää valiomusiikkia, jotka viimeistään sinetöivät hänen maineensa yhtenä aikakautensa ravisuttavimpana blueskarjuna. Johtotehtävät Otis Reddingin orkesterissa raottivat vielä yhtä reittiä kuuluisuuteen sooloartistina Staxin Volt-sivumerkillä 1963, mutta automekaanikon hommat toivat silti edelleen kotiin säännöllisemmän tulon.
Peter Lowryn (1941–2022) Trix-yhtiön julkaisut 1970-luvun alussa palauttivat Kirklandin uudemman kerran bluesväen tietoisuuteen, eikä väsymätön muusikko enää tämän jälkeen erkaantunut soittajan polultaan. Levytykset sekä keikat toistensa perään pitivät häntä aktiivisena aina helmikuussa 2011 sattuneeseen auto-onnettomuuteen ja siitä seuranneeseen kuolemaan saakka.
Pete Hoppula
(julkaistu BN-numerossa 6/2022)
